joka peltojen laitoja saappaillaan koluaa
kourassaan juuttisäkki ja toisessa useampi metri köyttä
ja kun yö laskee, on meitä kaksi
sinulla on päälläsi sininen leninki ja tukkasi palmikoilla
hitaasti käännät katseesi
ilmassa kumisee
laskeudumme alas ojan viertä
ohdakkeet pistävät
paljaat jalkasi ovat mutaiset ja verilläsaappaallani painan pääsi valkovuokkoihin
olet palveluksen velkaa, sanon
maa hengittää sinua
Taidan olla vakavasti koukussa sun blogiisi tai tarkemmin sanottuna kirjoituksiisi. Huikean hienoa luettavaa!
VastaaPoistaKiitos, Mira! Meinasin jo jokunen kuukausi sitten kuopata koko blogin, kun julkaisutahti oli sen verran hidas. Mutta eiköhän tämän kanssa sinnitellä, vaikka tekstejä tulisikin vain pari vuodessa ;) Kiva kuulla, että joku lukee.
PoistaEipä kestä! Pelkäsinkin, että meinaat kuopata koko blogin kun hetkeen ei ilmestynyt uutta tekstiä. Hyvä, että et kuitenkaan tehnyt niin! ü
VastaaPoista