hänen kasvonsa
hänen hengityksensä
suolainen katku kun juoksen puiden juurtamalla polulla ja hetkeksi käännän päätäni niin että oranssit hiussuortuvat tuulessa verhoavat kasvoni jolloin kompastun jalkoihini ja hetken aikaa roikun ilmassa painotta ennen kuin kuivat mustikanvarvut löytävät polvieni myötä pian koko hennon vartaloni ja liike pysähtyy.
Hieno kuvaus lapsuudesta (?)
VastaaPoistaJa kompuroinnista elämässä.
VastaaPoistaKiitos!