en voi kieltää, ettenkö koskaan olisi himoinnut tuota suloista nektaria
sen heleää purppuraa, vadelmamehua kesäpäivänä
kitkerää tuoksua, joka kihelmöi nenässäni ja sai reseptorini syyhyämään uteliaisuudesta
myrkky vaikutti nopeammin kuin uskoinkaan
tunsin verisuonieni laajentuvan, paineen hellittävän päässäni
ohuet käsivarteni hapuilivat ovelle,
raahasin kuihtuvaa ruumistani perässäni.
näin valkeaa lunta
se satoi päälleni utuisena pilvenä
makasin hangessa kankeana, liikkumatta
muistin vadelmamehun
Tässä, kuten edellisessäkin, hyvin aistillista ja jännitteistä tekstiä. Lupaavaa.
VastaaPoistaKiitoksia! Itse rakastuin tajuntamo-blogiin ensisilmäyksellä.
VastaaPoistaHauska kuulla, ei siellä lukijoita tungokseksi asti ole. Tosin puhti alkaa loppua kesken, oivalluksen ja banaalin välinen raja alkaa tulla vastaan.
VastaaPoista