sumuisten laitapolkujen kulkijoille sana vaarasta
mustanpuhuvat pajupensaat ojan reunalla kuiskivat
tuuli riepoo palan kangasta oksasta
sade huuhtoi jäljet intohimorikoksen
usva nousee ja vie lähemmäs saalista
hiljainen humina yössä peittää alleen askeleet
miten saatoinkaan antaa pimeyden viedä
tapoin postimiehen lihakirveellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti