torstai 18. joulukuuta 2014

ääni on toistuvaa
se on ulkona ja sisällä ja
vuoteen laidalta alas vie viinin tahrimat lakanat

olen sidottu kuuhun
ja sen nouseviin ja laskeviin vesiin
hopea hiuksissani väreilee aaltojen lailla

avaruutta on niin paljon ja tiedän jokaisen soluni erkanevan toisistaan
kun puhut hajoan kappaleiksi mutta niin käy sinunkin
täydellisyys kasvaa maailmankaikkeudessa

perjantai 14. marraskuuta 2014

halusin kaataa meille maljan
olit vain puolen askeleen päässä
päässäsi kirsikankukkia

ja minun lihaksissani jänteys
veti tahtomattani taaksepäin
hermoissani impulsseja taajuudella jota en ymmärtänyt

nyt kun pegoniat ovat kuolleet parvekkeelle
ilta heittää varjoja ikkunalleni
enkä muista miltä näytit

maanantai 7. tammikuuta 2013

tuskin kukaan oli minua varoittanut miehestä
joka peltojen laitoja saappaillaan koluaa
kourassaan juuttisäkki ja toisessa useampi metri köyttä

ja kun yö laskee, on meitä kaksi
sinulla on päälläsi sininen leninki ja tukkasi palmikoilla
hitaasti käännät katseesi
ilmassa kumisee

laskeudumme alas ojan viertä
            ohdakkeet pistävät
paljaat jalkasi ovat mutaiset ja verillä


saappaallani painan pääsi valkovuokkoihin
         olet palveluksen velkaa, sanon
         maa hengittää sinua

maanantai 7. marraskuuta 2011

anna hei mä autan, sanoin
älä laita sitä sinne, se ei kuulu sinne
nyt me mentiin. kato hei
oikeesti
mä otan sua kädestä
käveleksä tossa muurilla
älä putoa, hei älä nyt pelleile
haluatsä jäätelön
anna hei, mä autan sut alas

ootko sä koskaan ajatellu mitä meistä tulee?
mä muistan ku sä sanoit etten mä vois olla
muistatsä
sulla oli sellanen keltanen kokovartalopuku
sä sanoit että kaikki oli turhaan
anna hei mä autan sut alas sieltä
tuu nyt
mennään

tiistai 1. marraskuuta 2011

vaan saattoiko nuori merimies ymmärtää, mitä tarkoitin kertoessani lukemattomat aatteenparret
matkani syitä selittämään.
näin suuret miehet suonkaivuussa, lasten leikkivän sutten lailla.
koko helvetillinen henkilökunta pahuudelta paossa, sairauksien saattue, spitaali, rutto.
kurkottavat kädet ja niiden synkkä syleily. murtuneet luut ja luurangot, tuulessa katku palavan lihan.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kertomatta kenellekään enempää, käännyin ja kävelin pois.
Kun kulkee kadulla, jonka molemmin puolin nousevat korkeat toimistorakennukset, voi nähdä oman peilikuvansa liikkuvan samaa linjaa sekä oikealla, että vasemmalla. Juostessasi he juoksevat kanssasi kilpaa. Kävellessäsi tunnet, miten painostavasti sinua seurataan. Yhtään harhaluuloisempi ihminen voisi pyrkiä kävelemään kahden kanssakulkijan välissä mielenrauhan saavuttamiseksi.

Pomoni työpöydällä on keltainen niittipyssy. Hänen mielestään se on käytännöllinen ripustettaessa ilmoitusluontoisia lappuja aulan ilmoitusluontoiseen tauluun. Minä fantasioin päivästä, jolloin saisin asettaa niittipyssyn hänen polvilumpiotaan vasten ja vetää liipaimesta. Sen sijaan taulukoin, faksaan ja monistan. Pelaan matopeliä vessanpöntöllä ja pesen käsiäni viisi minuuttia.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

ollessani vielä lapsi äitini varoitti minua uimasta liian kauas.
hänen kasvonsa
hänen hengityksensä

suolainen katku kun juoksen puiden juurtamalla polulla ja hetkeksi käännän päätäni niin että oranssit hiussuortuvat tuulessa verhoavat kasvoni jolloin kompastun jalkoihini ja hetken aikaa roikun ilmassa painotta ennen kuin kuivat mustikanvarvut löytävät polvieni myötä pian koko hennon vartaloni ja liike pysähtyy.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

askelteni kaikuvan humun peittää alleen pala kaunista musiikkia
jossain piano ja viulut soivat kuin omasta tahdostaan
jalkani takertuvat toisiinsa, rosoinen asfaltti suutelee polveni punaisiksi

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

muistatko kun löysimme sen varjoisan puiston,
osoitit minulle nousevan perhosen.

valon pisteet tanssivat nurmella,
muistin lihastesi liikkeen, valon ja varjon
kuinka ne nuolivat niskasi kaarta,
kutsuivat minua ihosi alle

lauantai 18. kesäkuuta 2011

jossain kolmen auringon takana sinä.
sinä ja pitkä laahaava kangas kietoudutte ja kuulette,
kuinka sade kastaa maan ja antaa elämää myös meille.
saatat nostaa leukasi ja huokaista,
voit päättää juosta paljain jaloin ja maalata huulesi punaisiksi

ja alla kristallisen kattokruunun tapaat meidät
me levitämme luiset kätemme ja painamme niskamme alas
avaat kirsikkapuisen laatikon ja katselet kuinka hauraasti elämme
vain päästäksemme lähemmäs sinua